Liisa on 24-vuotias nainen, joka sairastui aivoverenkierron häiriöön yllättäen kesken kuntosaliharjoittelun. Kuntosalin työtekijä tilasi Liisalle ambulanssin ja hänet vietiin kotikaupunkinsa päivystykseen. Päivystyksessä Liisa sai hoitoa AVH-valvonnassa, jonka jälkeen hän siirtyi sairaalan neurologian osastolle jatkokuntoutukseen. Osastolla hoitotiimiin kuuluivat neurologi, sairaanhoitaja, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti.

​

Liisa lähti toipumaan hyvin ja sairaalassa ollessaan hän tapasi päivittäin toiminta- ja fysioterapeuttia. Sairaalassa oloaikana toimintaterapiassa harjoiteltiin itsestä huolehtimisen taitoja kuten pukeutumista, peseytymistä ja wc-toimintoja. Ennen kotiutumista toimintaterapeutti ja Liisa kävivät kotikäynnillä. He totesivat Liisan hyötyvän toimintaterapiasta vielä kotiutumisen jälkeenkin, hänen muuttuneen fyysisen toimintakyvyn ja mahdollisten kodinmuutostarpeiden vuoksi. Neurologi kirjoitti Liisalle suosituksen toimintaterapiaan ja se myönnettiin oman kaupungin terveyskeskuksen maksusitoumuksella.

​

Terapiajaksolla toimintaterapeutti ohjaa ja seuraa miten Liisa tekee saatuja kuntoutusharjoitteita. Liisa on oikeakätinen ja aivoverenvuodosta johtuen hänen oikeaan yläraajaansa jäi voimattomuutta ja tuntopuutoksia. Terapiakerroilla harjoitellaan esim. keittiötoimintoja erilaisia pienapuvälineitä hyödyntäen. Liisa on sairaslomalla, mutta hän pohtii toimintaterapeutin kanssa mahdollisuutta hankkiutua uudelleen koulutukseen. Alkaa näyttää siltä, että hän ei pysty jatkamaan aikaisempaa työtään postissa. Nopeasti muuttuneen elämäntilanteen vuoksi Liisan mieliala vaihtelee usein, ja he etsivätkin sopivan vertaistukiryhmän, josta Liisa kokee saavansa tukea ja vaihtelua arkeen. Jakson alussa Liisa tarvitsee enemmän ohjausta ja motivointia toimintaterapeutilta, mutta vähitellen hän alkaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja harjoittelu tuo tulosta. Liisa kuntoutuu niin hyvin, että pystyy palaamaan jakson loppupuolella työhönsä postiin, vaikka siirtyykin siellä eri tehtäviin. Työelämään ja arkeen paluu sujuvat hyvin. Liisa on onnellinen, että saa elämänsä taas järjestykseen, vaikka se ei olekaan enää täysin samanlaista kuin ennen sairastumista. Liisalla on hyvät palvelut sekä läheisten vahva tuki, joten toimintaterapialle ei ole enää tarvetta.